Nosta lippu : lauantaiaamu valkeni hyvin helteisissä tunnelmissa joista saimme nauttia koko viikonlopun . Perjantai-iltana oli jo ehditty pystyttää teltat, askarrella leirimerkit sekä käydä illan päätteeksi koskivaelluksella

lauantaiaamun ohjelmaa kuului rummun tekoa, inkkarinauhan koristelua sekä suosikiksi noussut jousipyssyn tekeminen ja pituusammunnat

Iltapäivän ohjelmaan kuului jäljittämisleikki sotamaalauksineen jotka eivät kaikilla edes lähteneet pois vaikka koskessa pulahdeltiinkin hellettä pakoon .Lisäksi jokainen inkkari valmisti itse ruokansa trangialla

Illalla saimme kuulla tarinaa ja kuvia lepakkomies Jarmon johdolla joka on pitkään tutkinut lepakoita Rottiksella, elävää emme päässeet näkemään tällä kertaa mutta yöllä joku saattoi ääniä kuulla. Ilta huipentui tietenkin iltanuotioon .

Sunnuntaiaamuun kuului leiriolympialaisia jossa lajeina oli mm tiipiin pystytys

ja lopuksi kaikille inkkareille suuri kiitos , leirillä oli tosi kivaa vaikka ne miljoona hyttystä tekivätkin välillä olon epämukavaksi

Matkaviihdettä ja täydet akut [x] check!

Femmalla €uron juustoja, eväät [x] check!

Kalenterin hinta on 6€ ja itse kalenteri edustaa perinteikästä kuvakalenteria. Eikä tässä vielä kaikki! Mukana tulee myös pakettikortit. Kalenterin on tänä vuonna kuvittanut Timo Kästämä.

Ei muuta kuin kalenterin hankintaan ja joulun odotusta kehiin! Tsekkaa myös kalenteria Facebookissa

Terkuin. Kalle

• Kun nuorisotilan rumpusetin virveli rikkoutui, lippukuntalaisia syytettiin tuhotyöstä. – Todellisuudessa meidät oli sinä iltana ulkoistettu koloilta seurakunnan muun toiminnan tähden.  Myös sähköpianon säreilevän äänen annettiin ymmärtää syntyneen lippukuntalaistemme toimesta.
• Hiljaisella viikolla ei tänä vuonna ollut lupa kokoontua koloilla ollenkaan – diakoniatyöntekijän päätöksellä.
• Pääsiäisvaelluksen jälkeen rekvisiittaa jätettiin muidenkin iloksi vielä itse tapahtuman jälkeen, mikä sinällään oli mukavaa. Eipä olisi tarvinnut työntekijän nappulakerhoväen kuullen mustamaalata partiolaispoikia seinäkuvien tärvelijöiksi. – Julkinen häpäisy tuntui pahalta!
• Eräänä kauniina kevätpäivänä johtajat menivät kololle normaalia ryhmätoimintaa vetämään. Vastassa oli Puolustusvoimat ja ehdoton sisäänpääsykielto. – Sen enemmälti infoamatta meidät oli jälleen ulkoistettu!

Harmillista. Olen keskustellut asioista Juha-papin kanssa, koska kohtelu on kirveltänyt kovasti lippukuntalaisten puolesta. Emme halua olla “seurakunnan syöpäläisiä”.  Johtajamme tekevät arvokasta vapaaehtoistyötä kymmenien nuoren kanssa viikottain. Partio-ohjelmaa toteutamme mallikkaasti ja monipuolisesti alueen edelläkävijöinä. Toimintamme saa tunnustusta kumppaneilta ja partiopiirinkin taholta, mutta oma seurakunta ja sen aluetyöntekijät löylyttävät mennen tullen..

Poikkeuksiakin tosin on: osan kanssa yhteistyö sujuu kuin vettä vaan. – Erityiskiitokset Markolle, Kaarinalle, Martille ja Juhalle!

Taival jatkuu – vaikka vihellellen. Sopuisampaa yhteiseloa jälleen odotellen

Tuija

Perjantai
Olipa kerran eräs perjantai, jolloin Pikkutassut, Harmaakarhut ja sekalainen joukko johtajia suuntasi itsensä kohti Rotholmaa. Edessä olisi taas viikonloppu täynnä partiota, lunta ja partiota. Perjantaina iltaa aloiteltiin tottakan toki syömällä, ruokana oli CousCousia ja Kanaa, jonka Kalle oli kätyrimäisesti vaihtanut aijemmin suunnitellun muussin tilalla. hähää. Toinen suuri operaatio käynnistettiin laverihuoneen puolella, elikäs nukkumapaikan lämmitys. Laverit lämpenivät onneksi melko luonnikkaasti ja viime viikolla vedettyjen sähköjen ansiosta saimme nauttia kattolampusta. Enää ei tarvinnut pohtia kenen märkää villasukkaa käsissä piteli, kun pystyi heti toteamaan sen omaksi. Harmaakarhuilla oli myöskin oma projektinsa eräänlaisen jäisen vuoripatsaan “muotoilussa”, muttei tästä enempää, allekirjoittaneelta saa kyllä kuvamateriaalia työskentelystä jos jonkun kiinnostus heräsi:D.

Perjantaina ei sen suurempia ohjelmanumeroita ollutkaan, kuin perinteistä leirimeininkiä ja jopa kolmen tunnin mittaiseksi maratooniulkoiluksi muuttunut Piin-leikkminenkin, jonka olisi uskonut vievän jokaisesta viimeisetkin voimat ja nukkumisen kuulostavan hienolta ratkaisulta. Noh, aivan tarpeeksi ei kaiketi Piitä leikitty, koska legenda kertoo joidenkin olleen hereillä vielä aamuyön tunteinakin. Hurjat valvojat kuitenkin pysykööt nimettöminä..

Lauantai
Ja taaaas uusi päivä valkeni vähemmän tai enemmän nukuttuna kuivuneiden ulkovaatteiden toimiessa mukavina ilman’raikastima’ pienessä huoneessamme. Lauantaina oli ohjelmassa vaikka mmmitä! Aamupäivällä sulateltiin rutkasti lunta perjantaisten tiskien pesemiseen ja aloiteltiin päivää myös kevyehköllä aamujumpalla. Aamujumppa voidaan kaiketi nimetä jonkin näköiseksi vapaapainin, hammaslääkärileikin ja myllyn sekoitukseksi. Meillä oli iso alue ja lunta polveen asti sekä kaksi joukkuetta, molemmilla tavoitteenaan raahata toisen joukkueen jäsenet omalle puolelleen. Hauskaa oli ja kipeää teki mutta varmasti tämä ottelu uusitaan joskus. Vähintään Harmaakarhujen peitotessa karvaasti Pikkutassut ottelussa, jossa panoksena oli tiskien tiskaus. Pikkutassut kuitenkin veivät erät 1-2, tulos lämmitti onneksi vähän mieltä vaikka tiskiharjaan oli tartuttavakin. Ennen ruokaa molemmat vartiot saivat veistellä itselleen lumikengät, joiden koeajo metrin hangessa toi esiin muutamia parannusehdotuksia molempiin prototyyppeihin. Ehkä sitten jo ensi vuonna voidaan kävellä hangen päällä täydellisesti. Lounaaksi söimme vähän erilaisempaa sapuskaa mitä yleensä, sillä yleisön toiveesta kattilassa kiehui nuudeleita ja uunissa pyöriskeli kanapullia. Nam.

Iltapäivällä lähdettiinkin katsastamaan jo viime vuoden talvileiriltä hyväksi todettu mäki. Mäki oli entisensä, mutta ehkä hiukan liian luminen meille, jotka halusimme pulkan kiihtyvät kovempaa kuin tukasta irtoava purkka. Siksipä jouduimmeki siirtämään mäenlaskupaikkaa viidelläkymmenellä metrillä enemmän metsän puolelle, sieltä löytyi mukava kallion jyrkänne, josta jokainen hyvin tai huonosti pääsi itsensä pulkalla alas syöksyttämään. Pulkkamäkeily haukkasikin melkein koko iltapäivän ja lopuksi metrin hangessa kalliota ylös rämpinen vain otti voimat pois ja oli pakko lähteä takaisin Rottikseen. Toinen pätevä syy oli hämärän laskeutuminen, meidän oli poistuttava etteivät kaikki villit metsäneläimet, citykanit, porot ja sen sellaiset söisi meitä. Lauantai-iltaan kuului vielä ehdottomasti Pii. Perjantai kolusimme kaikki yläpihan piilot niin tehokkaasti, että päädyimme lopuksi siirtymään nuotiopaikalle täydelliseen pimeyteen haastetason nostamiseksi korkeammalle. Johonkin tuonne aijempaan väliin mahtuu myöskin päivällinen, joka oli maittavaa makaronihässäkkää.

Illalla jokainen oli valmis linnoittautumaan sisälle kuivattelemaan märkiä vaatteita. Iltapalaksi Harmaakarhut paistelivat lettuja, jotka olivat pääsääntöisesti hyviä lukuunottamatta kahta, joihin oli integroitu jos jotakin keittiöstä löytyvää mönjää. Arvailujen varaa voidaan jättää kenen lautaselle tämäkin ruokalistojen Mona Lisa oli sijoitettu.. Pikkutassut pitivät vielä iskelmäiltaa, kiitos vaan iskelmäradiolle illan tunnelman nostatuksesta. Dingo on aina kova ja Novan mainokset ovat taatusti radiomaailman etevimpiä. Nukahtamisessa suoriuduttiin huomattavasti ensimmäistä iltaa paremmin, leirillä suoritettujen tutkimusten perusteella olisi kaikkein pätevintä jos jokainen leiriläinen valvoisi torstai-perjantai yön jo kotona niin unitunnit triplaantuisivat:D No ei, sitten jäisi monet hausgat jutut tekemättä ja kaapit kantamatta.

Sunnuntai
Aamulla oli herätystä kiikutettu tunnilla taaksepäin lauantaista, sillä ohjelmassa oli avajaistempauksen valmistelua ja siinä riittikin mukavasti hommaa jokaiselle. Meidän lippukunnan avajaistempaus muodostui kaikille avoimesta rastiradasta. Rasteja löytyi laidasta laitaan: telttaa, pohdintaa, pullaa, partiosanastoa, leikkejä ja legendoja hyvää maggarasoppaa unohtamatta. Avajaistempaus päätettiin partiomaisesti sisaruspiiriin ja me leiriläiset sekä avajaistempaustelijat poistuttiin Rotholmasta iltapäivällä. Ulko-ovikin suostui sulkeutumaan lähes vapaaehtoisesti jo kymmenennen potkaisun jälkeen.

Ei sii mithää, hieno leiri oli taas ja paljon tuli tehtyä. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Lumi on hieno elementti. Moro!